Seuran kolmen päivän pituinen kesäretki suuntautui ihanina alkukesän päivinä itäiselle Uudellemaalle ja Kaakkois-Suomeen. Matkalle osallistui  30 seuran jäsentä ja ystävää.

Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Loviisan kaupunki, josta matka jatkui Strömforsin ruukille, yhdelle maamme vanhimmista rautaruukeista. Vapaaherra Johan Creutz perusti vuonna 1695 Petjärven kylään, Kymijoen läntisimmän haaran kohdelle, kankivasarapajan.

Vuonna 1744 ruukin omistajiksi tulivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell, jotka laajensivat toimintaa perustamalla paikalle manufaktuuripajan, sahan ja myllyn.

Vuonna 1781 ruukin omistajaksi tuli aateloidun Jakob Forsellesin poika vuorineuvos Henrik Johan af Forselles, jonka vuonna 1790 tapahtuneen kuoleman jälkeen ruukkia johti hänen leskensä Virginia af Forselles lähes 60 vuoden ajan. Suurin osa ruukin rakennuksista, jotka nyt antavat ruukkimiljöölle sen omaleimaisen, viehättävän ilmeen, ovat peräisin  Virginia af Forsellesin ajalta.

Af Forsellesin suvun hallussa ruukki pysyi yhteensä 132 vuotta eli vuoteen 1876 saakka. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ympäröivine maineen vuonna 1886. Hän keskittyi erityisesti sahatoiminnan kehittämiseen. Rautaruukkipajat lopettivat tuotantonsa vuonna 1950 toimittuaan lähes samalla tekniikalla yli 250 vuotta. Menetelmien käytyä vanhanaikaisiksi myös sahatoiminta lakkautettiin vuonna 1953. Muovi- ja sähkötarvikkeita valmistava uusi tehdas perustettiin ruukkiin A. Ahlström Oy:n toimesta vuonna 1947.

Rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi alueella on toiminut myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Alueella on harjoitettu myös maa-, metsä- ja puutarhataloutta ja miilunpolttoa.

Strömforsissa nautitun lounaan jälkeen retkeläisten matka jatkui Kotkaan. Siellä ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Merikeskus Vellamo. Se on Kotkan Kantasatamaan vuonna 2008 valmistunut Ilmari Lahdelman ja Rainer Mahlamäen suunnittelema rakennus, jossa sijaitsevat sekä Suomen merimuseo että  Kymenlaakson museo.

Merikeskuksessa retkeläiset tutustuivat erinomaisten oppaiden johdattamana vuonna 2020 avautuneeseen Kohtalona Ruotsinsalmi-näyttelyyn sekä Pako Pompeistä– kiertonäyttelyyn. Kotkan kaupunkikeskustan, sen monet hienot puistot sekä veistosbulevardin näimme kaupunkikiertoajelun yhteydessä.

Toinen retkipäivä alkoi tutustumisella Sunilan alueeseen, jonne  Alvar Aalto suunnitteli vuosina 1936–1954  sellutehtaan ja asuinalueen. Sunila on loistavaa funkiskauden arkkitehtuuria ja laajin toteutunut Aallon työ.  Se on myös yksi Aallon suunnittelemista kolmestatoista kohteesta, joista valmistellaan juuri esitystä maailmanperintökohteiksi.

Sunilasta matka jatkui Miehikkälän Salpalinja-museoon, joka on perustettu 1987. Useiden hehtaarien laajuinen museoalue on rakennettu alun perin vahvennetun komppanian puolustuskeskukseksi. Järeästi linnoitettu ja maisemallisesti näyttävä museoalue kuuluu Salpalinjan valtakunnallisesti arvokkaimpiin kohteisiin.

Toisen matkapäivän viimeinen kohde oli Luumäellä sijaitseva Kotkaniemi, joka oli presidentti P. E. Svinhufvudin pitkäaikaisin koti.  Svinhufvud osti tilan vuonna 1908 ja asui siellä puolisonsa kanssa vakituisesti vuoteen 1931, jolloin Svinhufvud valittiin tasavallan presidentiksi. Presidenttikautensa jälkeen Svinhufvudit asuivat Kotkaniemessä vuosina 1937–1944. Rakennuksesta ei ole säilynyt piirustuksia, mutta sen arvellaan olevan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema tai ainakin hänen toimistossaan suunniteltu.

Kotkaniemi avattiin kotimuseona vuonna 2000. Vuosina 2016–2017 rakennus peruskorjattiin ja palautettiin Svinhufvudien aikaiseen 1920–1930-lukujen asuunsa. Keittiöpuutarha on saanut Ellen Svinhufvudin aikaisen asun. Museon toiminnasta vastaa Kotkaniemi-säätiö. Kotkaniemen puutarhassa retkeläiset saivat nauttia iltapäiväkahvit Ellen Svinhufvudin kakun kera.

Illallisen matkalaiset  nauttivat  Kotkan edustalla olevassa Varissaaressa, jossa on sijainnut Ruotsinsalmen linnoituskaupunkia suojannut Fort Elisabeth. Sen tehtävänä oli yhdessä Fort Slavan kanssa suojata Ruotsinsalmeen johtavia laivaväyliä lännestä ja etelästä.  Varissaaren rannoilta avautuu esteetön näkymä Ruotsinsalmen meritaistelun alueelle. Ruotsinsalmen toinen meritaistelu vuonna 1790 on ollut suurin Pohjoismaissa käyty meritaistelu. Englantilais-ranskalainen laivasto tuhosi linnoitukset Krimin sodan aikana.

Kolmannen päivän ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Elimäellä sijaitseva Mustilan arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisia puulajeja. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Matkamme ajoittui juuri alppiruusujen ja atsaleojen parhaimpaan kukinta-aikaan.

Kukkaloiston ihailun jälkeen suuntasimme entisen Pernajan kunnan alueella sijaitsevaan Malmgårdin linnaan, jossa kreivi Henrik Creutz toivotti meidät tervetulleeksi. Kreivin opastamana saimme kuulla suvun historiasta ja nähdä mahtavia saleja, joissa oli loistavia Salomo Wuorion tekemiä kattomaalauksia ja suuria Muranon lasia olevia kattokruunuja. Kirjaston vanhimmat kirjat olivat 1600-luvulta. Saleissa oli lukuisia muotokuvia, maalauksia ja näyttäviä huonekaluryhmiä.

 Malmgårdin kartano on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa jo yli 400 vuotta. Kartanon 1800-luvulla rakennetun  kaksikerroksisen päärakennuksen arkkitehtina on ollut  F.A. Sjöström ja se on saanut tyylivaikutteensa pohjoisranskalaisesta ja hollantilaisesta uusrenessanssista.

Nykyisin Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn, luomutuotteiden jalostukseen ja myyntiin sekä panimotoimintaan.

Retken viimeinen tutustumiskohde oli Runebergin koti Porvoossa. Vuonna 1882 avattu museo on maamme vanhin kotimuseo.  Johan Ludvig Runeberg (s. 1804) asui vuodesta 1852 vuonna 1877 tapahtuneeseen kuolemaansa asti talossa.  Fredrika Runebergin kuoltua Suomen valtio osti talon irtaimistoineen.

Museossa on näytteillä Runebergin perheen huonekaluja, taideteoksia, viherkasveja (Fredrikan vaalimien huonekasvien jälkeläisiä), astioita ja vanhoja metsästysaseita. Taloon kuuluu myös Fredrikan perustama puutarha, jossa kasvaa kesäisin ruusuja, valejasmiineja ja hedelmäpuita. Runebergin koti on yksi Porvoon suosituimpia ja tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Mielenkiintoisen ja antoisan matkan matkanjohtajana toimi Seppo Hartikainen.

Teksti ja kuvat: Helena Taskinen