Helsingin Rantasalmi-Seura teki syyskuun alussa 2021 neljän päivän retken Pohjanmaalle. Matkalle osallistui 21 seuran jäsentä tai ystävää.
Matkalaiset suuntasivat junalla Helsingistä Lapualle, jossa tutustuttiin ensiksi Vanhan Paukun tehdasalueeseen ja kuultiin vuonna 1976 tapahtuneesta patruunatehtaan räjähdyksestä.

Entinen tehdasalue on nykyisin vireä kulttuurikeskus Vanha Paukku, jossa on Lapuan Taidemuseo, kulttuurihistoriallisia museoita, Pohjanmaan valokuvakeskuksen galleria, kaupunginkirjasto, teatteri ja elokuvateatteri. Lisäksi alueella on ravintola, kahvila ja Lapuan kankureiden outlet-myymälä. Kesällä Vanhan Paukun rannasta lähtee myös jokilaiva, joka vie matkalaisensa opastetulle risteilylle Lapuanjoelle.

Toisena käyntikohteena oli Kosolan juuri restauroitavana oleva talo, joka on 160-vuotisen historiansa aikana ehtinyt palvella muunakin kuin Lapuan liikkeen päämajana, mm. maamme ensimmäisenä maaseutukirjakauppana. Taloa kunnostetaan monipuoliseksi matkailu- ja vierailukeskukseksi.

Lapuan tuomiokirkko on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1827. Kirkon vieressä oleva kellotapuli on tiettävästi Lapuan vanhin edelleen toiminnassa oleva rakennus. Lapuan vaivaisukko – tai vaivaispoika, kuten sitä paikkakunnalla kutsutaan – on tuomiokirkon kellotapulin kyljessä. Vaivaispojan tekijää tai tekoaikaa ei suoraan mainita missään seurakunnan kirkonarkiston asiakirjoissa. Lukkarintilien perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että se on valmistettu talven 1837 aikana. Vaivaispojan tekijä on kuortanelainen vaivaisukkojen veistäjä Heikki Mikkilä. Hänet voidaan päätellä tekijäksi vertaamalla Lapuan poikaa muihin Mikkilän töihin.

Vaivaisukkojen tehtävänä on ollut kerätä rahaa seurakunnan köyhäinkassalle. Sen vuoksi niillä on usein pyytämään ojennettu käsi ja raha-aukko rinnassa.

Tuomiokirkon ja vaivaisukon kuvaamisen jälkeen matkalaisten matka jatkui Härmään, jossa illalla vielä kierreltiin Härmän häjyjen jalanjäljillä ja ihasteltiin reitin varrelle jääneitä komeita pohjalaistaloja. Kiertoajelulla nähtiin myös Härmän käräjätalo, joka tunnetaan myös nimellä Alaviitalan Käräjätalo. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä talo sijaitsee Alahärmän keskustassa, vuonna 1903 rakennetun kivikirkon eteläpuolella.

Talon nimi juontaa siitä, että sen salissa on istuttu käräjiä Venäjän vallan aikana vuodesta 1863 alkaen aina Suomen itsenäisyyden alkuvuosiin 1931 saakka. Tuona aikana käräjätalossa ovat olleet tuomittavina monien paikallisten rikollisten ohella valtakunnallista huomiota herättäneet häjyt Antti Isotalo (1831–1911) sekä Antti Rannanjärven (1828-1882) surmaaja Erkki Fräntilä.

Toisena matkapäivänä tutustuimme Pietarsaareen. Opastetun kaupunkikiertoajelun jälkeen kävimme tupakkamuseossa, lounastimme 1700-luvulta peräisin olevassa Rosenlundin pappilassa ja ihastelimme Aspegrenin puutarhaa. Innokkaat puutarhaihmiset saivat sieltä mukaansa myös syysleimuja.

Strengbergin tupakkatehdas toimi Pietarsaaressa 1762-1998. Vanhempi, punatiilinen osa on valmistunut 1898 pallomaisen kellotornin hallitsema uudempi osa 1909. Nykyisin rakennuksessa toimii tupakkamuseo.

Pietarsaaren vanha puukaupunginosa Skata eli Pohjoisnummi on eräs Suomen suurimmista yhtenäisistä puutaloalueista.

Jos ennen merimiestaloissa ikkunoille asetetut koirat katsoivat ulospäin, niin sillä viestitettiin, että isäntä oli merillä eli poissa. Jos koirat taasen katsoivat sisälle päin, niin isäntä oli kotona.

Vuodelta 1798 peräisin oleva kaksikerroksinen Rosenlundin pappila Pietarsaaren historiallisen kaupunkikeskustan laidalla muodostaa puutarhoineen, puistoineen ja talousrakennuksineen erittäin merkittävän pappilamiljöön. Pappilan puutarna on Suomen merkittävimpiä 1700-luvun geometrisiä puutarhoja

Pietarsaaresta matka jatkui Uuteenkaarlepyyhyn, jossa vierailimme Zacharias Topeliuksen viehättävässä lapsuudenkodissa, Kuddnäsissä. Aikalaisinteriöörit ja esineet, jotka ovat kuuluneet Topeliuksen suvulle, loivat tunnelmallisen miljöön, joka vei meidät 1800-luvun alkupuolelle. Kuddnäs muutettiiin 1930-luvulla museoksi ja kunnostettiin alkuperäiseen asuunsa.

Kolmantena matkapäivänä kävimme ensiksi Söderfjärdenin meteoriiittikraaterilaaksossa, joka on nykyisin 2300 hehtaaria laaja viljelysalue. Kraaterilaakso on syntynyt huikeat yli 520 miljoonaa vuotta sitten meteoriitin iskeytyessä maahan. Söderfjärdenin ojitus- ja kuivatushanke 1919-1927 oli valtava urakka, sillä se oli siihen mennessä Pohjois-Euroopan laajin kuivatushanke. 1940-luvulla alueella oli oikea latomeri, sillä tuolloin siellä oli yli 3000 latoa. Nyt niitä oli jäljellä enää vain muutamia. Laaja viljelysalue on syksyisin myös kurkien suosiossa. Oppaamme arvioivat, että käyntimme aikaan siellä oli noin 5000 kurkea. Enimmillään Söderfjärdenissä on laskettu olleen yhden päivän aikana yli 10 000 kurkea.

Närpiössä seurueemme lounasti maankuulussa kasvihuoneravintola Lind’s Kökissä ja pääsi kurkistamaan tomaattikasvihuoneeseen. Lisäksi tutustuimme viehättävään Krstiinankaupungin puutaloalueeseen sekä 1700-luvulta peräisin olevaan Ulrika Eleonoran kirkkoon. Kiersimme myös pienessä Kaskisten kaupungissa ihastelemassa sen kauniita puutaloja ja leveitä katuja.

Närpiön punamullatut noin 150 kirkkotallia sijaitsevat tiiviisti vieri vieressä kirkon ohittavan maantien molemmin puolin. Pienten, yksihuoneisten rakennusten pääty on tielle päin. Päädystään pidennetty, päreillä katettu harjakatto muodostaa suojan sisäänkäynnin ylle. Niitä käytettiin entisaikaan hevotalleina jumalanpalveluksen ajan. Useimmat tallit ovat 1800-luvulta.

Viimeisen matkapäivän ensimmäiset käyntikohteet olivat Ilmajoella Koskenkorva museo ja Könnien suvun kellomestareiden työstä kertova Könnimuseo. Kävimme myös nuijasodan ja Jaakko Ilkan muistomerkeillä.

Santavuoren taistelun 1597 muistomerkki Ilmajoella, Koskenkorvan Kapalankankaalla. Vuonna 1925 paljastetun muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Matti Visanti.

Ilkan patsas on rakennettu Jaakko Ilkan ja samalla kaikkien nuijasoturien muistomerkiksi paikalle, jonne Isonkyrön kirkolla 1597 mestatun Jaakko Ilkan ruumis tuotiin teilattavaksi. Patsaan ympäristö on vanha Ilmajoen emäpitäjän historialinen keskus. Muistomerkin suunnitteli Matti Visanti vuosina 1920-23.
Viimeisen matkapäivän ensimmäiset käyntikohteet olivat Ilmajoella Koskenkorva museo ja Könnien suvun kellomestareiden työstä kertova Könnimuseo. Kävimme myös nuijasodan ja Jaakko Ilkan muistomerkeillä.

Matkan viimeisenä tutustumiskohteena oli Seinäjoen Aalto-keskus, johon kuuluvat Alvar Aallon suunnittelemat Lakeuden ristin kirkko ja seurakuntakeskus, valtion virastotalo, teatteritalo, kaupungintalo ja kirjasto. Lakeuden ristiä, teatteritaloa, kaupungintaloa ja kirjastoon vuonna 2012 valmistunutta Apila-lisäosaa pääsimme katsomaan myös sisältäpäin.

Jokaisessa tutustumiskohteessa matkalaisia opastivat erinomaiset paikalliset oppaat. Antoisan matkan matkanjohtajana toimi Seppo Hartikainen.

                                                                                                                                                                                                     Kuvat ja teksti: Helena Taskinen